Huolestuneet puheenvuorot akateemisten ja korkeakoulutettujen aivoviennistä Etelä-Suomeen ja ulkomaille kuulostavat hupaisilta. Annanpas elävän esimerkin miksi näin on: minulla on 2 korkeakoulututkintoa eri aloilta ja olen työtön. En todellakaan ole tilanteessani yksin eikä tilanteeni ole ainutlaatuinen. Lähipiirissäni on useita akateemisia/korkeakoulutettuja työttömiä, joista osalla on tuplatutkintoja. Molemmat tutkintoni olen suorittanut uskollisesti kotikaupungissani luottaen siihen, että valmistuttuani tämä kaupunki ja työelämä täällä ottaisi avosylin vastaan. Kuinka väärässä olinkaan! Siinä vaiheessa, kun kirjoituksen alla oli järjestyksessään 165. työhakemus, en enää uskonut koskaan työllistyväni tänne. Minusta on käsittämätöntä ja lyhytnäköistä, ettei Lapin pääkaupungiksi tituleerattu Rovaniemi ole valmis huolehtimaan siitä, että tähän kaupunkiin jäisi laajemmin eri alojen huippukoulutettuja osaajia! Ei tänne korkeakoulutetut jaksa jäädä työttöminä töitä odottelemaan! Kuten sanonnassakin todetaan: ihmiset äänestävät jaloillaan. Tällä hetkellä harkinnassani on jälleen opinnot ja alan vaihto, koska en haluaisi kotikaupunkiani ja sosiaalista elämääni jättää taakseni pelkästään työn perässä muuttamisen vuoksi. Ehkä kolmannella korkeakoulututkinnolla saan täältä töitä? Tai sitten minunkin on äänestettävä jaloillani. Miksi jäisin tänne, koska osaamistani ei arvosteta? Aikamoisen ”tähtitieteelliset” huippuosaamisen vaatimukset tällä kaupungilla on, kun ei edes kaksi korkeakoulututkintoa riitä työllistymiseen. Tämä on varmaan ainutlaatuista maailmassa, ettei monialaisia korkeakoulutettuja tuplatutkinnon huippuosaajia ymmärretä hyödyntää! Miten ja millä edellytyksillä tässä kaupungissa työllistyy? Sitä olemme työttömien akateemikkoystävien kesken epätoivoisina ihmetelleet. Olemme myös ihmetelleet, miksei tällainen asia huolestuta päättäjiä laisinkaan. Helpommalla olisi päässyt, kun olisi jättänyt koulut käymättä ja jäänyt vain sohvalle makaamaan.